maanantai 30. tammikuuta 2012

Sairastan

Sunnuntai oli ihana! Ihania naisia joiden kanssa sai nauraa posket kipeiksi, puhumattakaan niistä uskomattoman hienoista muovailuista mitä saimme aikaiseksi! Kuvia tulossa... Kiitos ihanille, mahtaville ystäville! Tästä on helppo jatkaa ja ottaa tavaksi moinen kokontuminen <3

Mitä sitten kun talo tyhjeni...sitten tuli kuume ja särky! Ajoiko jossain vaiheessa jyrä mun päältä vai mitä tapahtui? Oli ilmeisesti liian hauskaa kun alle tunnissa sain itseni sängyn pohjalle pöhisemään... nyt ei muuta ku kuumaa mehua ja lämpimiä ajatuksia, jotta perjantaiksi saan rautaisen menon päälle...olis parin rakkaan synttärit järkättävänä... kiitti, hei...vajoan takaisin horrokseen!!!

<3lla Hanna


perjantai 27. tammikuuta 2012

Rakkaita

Perjantai.
Tänään saan yökyläilijän, pienen ihanan neitokaisen. Se on tosi tosi rakas...henkinen valmistautuminen on alkanut. Se on niin erilaista, täytyy muistuttaa mieleen millaista pikkuisen kanssa on olla ja elää. Ehkäpä se johtuu siitä kun pieni ei ole oma, sitä haluaa antaa kaikkensa ja huolehtia ettei mitään satu, etes pikkuisinta vahinkoa. Omat kun oli kaksi vuotiaita niin nehän oli isoja! Tuntui että niiden kanssa oli jo helppoa. Eihän se vaikeaa ole, huomiota vievää kyllä, mutta niin mukavaakin!
On jo monta kuukautta siitä kun tämä neitokainen oli yökylässä, on ihan ollut ikävä.


Tyttö takkutukkainen monta vuotta sitten.
 Milloin tuosta pienestä nauravasta ihanaisesta kasvoi iso tyttö? Nauraa ja laulaa se edelleen, mutta niin paljon miettii. Tuntuu välillä ettei mikään aika maailmassa riitä, haluaisi niin kovasti olla vain lähellä omiaan ja olla ihan varma ettei mikään kamaluus maailmassa pahoita niiden mieltä!


Liekkö uimaan ollut menossa?  Tukkatyyli silloinkin aika kenossa...
 Ja tämä minun oma vauva... Ollut aina niin mahtava ihminen, ihan vauvasta. Uskomattoman rakas! Sanoi aamulla: " äiti, arvaa miksi mulla on sua aina niiiin kauhea ikävä jos oon jossain yökylässä? No siksi kun oot mulle rakkain ja ihanin." <3

Olkaa kaikki ihania ja rakkaita ja nauttikaa viikonlopusta!

<3llä Hanna

torstai 26. tammikuuta 2012

Pitkä torstai

Olipa pitkä päivä! Tuntui että koulupäivä jatkui ja jatkui ja jatkui... Sinällään aihe sai ajattelemaan, että onkohan omalle kohdalle sattunut jonkun sortin keskittymishäiriö, kun ei pysty olemaan tekemättä. Siis pakko näprätä jotain samalla kun kuuntelee ja "opiskelee". Näprääminen auttaa keskittymään. Tässäpä tämän päivän tuotos ja viikon varmasti viimeinen huovutus!


Raukka pieni oli ensin myyrä, mutta kasvaessaan isoksi siitä tulikin vesinokkaeläin, ainakin lasten mielestä. Tyttö sanoi että sillä on sarvi, vaikka etutukaksi se oli tarkoitettu...
Ensi viikoksi täytynee keksiä  jotain muuta mukavaa tekemistä, harmi kun koulussa ei voi leipoa.

Mikähän kumma vimma on iskenyt, kun toissa iltana sain laatikon siivous puuskan joka jatkui vielä tänään. Niin antaumuksella siivosin keittiön resepti/juhlatarvike laatikkoa, että meinasi aika livetä käsistä. Tanssitunnille hirveällä vauhdilla, tuulta ja pakkasta uhmaten. Oli jälleen kerran ihanaa ja pikku hiljaa tässä taas pääsee jyvälle missä ne omat raajat liikkuu milloinkin. On se jännnä tunne kun keskittyy eikä ollenkaan hahmota toista kättä, ikäänkuin toisella kädellä olisi eri suunnitelma ja ohjaus. Tämä keskittymisen taso johtaa myös monesti siihen, että huomaa suun olevan auki ja otsan kurtussa...ah tuota tanssin iloa! Eikä, vaan oikeasti se on niin mahtavaa, kaikki sujuu ja luistaa paremmin kun liikkuu ja haastaa itseään välillä.

Juuri nyt taidan alkaa tekemään korua...poltellu jo aamusta asti että pääsis vääntään rautalankaa ja yhdistään huopahelmiä, niitä itse huovutettuja.Sitä siis tekemään että mieli saa rauhan, eikä tarvi koko yötä suunnitella!
Huomenna ihana perjantai!

<3llä Hanna



keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Huovuttava prima ballerina

Onnistuinpas värväämään itteni takaisin baletoimaan. Talven kaks ekaa kertaa kun oli jo menny ja syksyn jouduin pakon edessä olemaan tunneilta pois, niin jopas tuntui ottavan hiukan voimille... Ojennukset ja taivutukset ja vielä hypyt ja piruetit...hiki virtas! Yllättäen taisin olla ainut joka huohotti ja pukkas kuona-aineita ulos kehosta... en ymmärrä miten se on mahdollista, ja aion vakaasti uskoa siihen että kukaan muu ei tee yhtä tehokkaasti! Vika ei voi olla siinä että olisin lipsahtanut huonoon kuntoon, ei tosiaankaan! Mutta aah sitä tunnetta tunnin jälkeen ja sitä pienen pientä hetkeä jossain välissä kun tiesin osaavani etes vähäsen. Baletti on ihanaa! Suuren osan siihen tekee ihana opettaja, joka ei anna armoa, mutta joka on niin sympaattinen nainen, kiitos hänelle että jaksaa aina vaan jatkaa :) Sympaattinen kuulostaa jotenkin kuin puhuisin vanhasta mummosta, no kyse ei ole sellaisesta! Vaikka mummotkin on ihania ja sympaattisia! Ainakin minun mummo! ( ajatus harhailee ihanan päivän päätteeksi omia teitään...)
Kotiin tullessani tyttö Takkutukka tuli innoissaan utelemaan sainko paikkani ryhmässä takaisin ja mitä me tehtiin, ja oliko opettaja ankara. Keskiviikko illan kunniaksi yöpaita balettia olohuoneessa, kun neiti näytti mallia miten selän tulee olla jämäkkänä ja kuinka he harjoittelevat saksihyppyjä eteen ja taakse...piruetit kuulemma sujuu jo loistavasti, ei ole äitiinsä tullu kun pyöriminen sujuu!

Baletti siis kruunasi illan. Koulupäivä toi tullessaan uuden  kaverin lapsille... olen hiukan tohkeissani tästä löytyneestä kyvystä, vaikka alkutekijöissähän tässä vielä ollaan!

Se on huovutettu pupu jolla on suuri porkkana. Ja taas näitä sydämiä...alkaa olemaan aika sydämistynyttä tämä elämä!
<3llä Hanna


tiistai 24. tammikuuta 2012

Valmis!

Nyt ne on valmiit, minun ihanat ja ainutlaatuiset villasukat. Ne jotka tein ihan itse, joissa kukaan ei auttanut. Ne joissa on maailman lyhyimmät varret, niin lyhykäiset etten ole ennen nähnyt villasukissa sellaisia. ne on harmaat ja pelkistetyt ja ne huutaa pientä pinkkiä sydäntä reunaansa. Tokihan sukat sydämen tarvitsevat...voisikohan sen huovuttaa kiinni vai pitäisiköhän ommella?
Ja kuvakin on otettu valmiiksi...en vain ehsi vielä latailla kun koulu odottaa...täytynee kaivaa huovutusneula matkaan, tänään on kiva päivä tulossa <3

<3:llä hanna


 Tässä ne on!!! Vielä en ehtinyt päätellä, ja sydänkin puuttuu, mutta niin valmiit muuten <3
Eipä mennyt tämäkään päivä haaskeille..koulupäivän kuluksi huovuttelin tällaista pikkuista koiruutta <3   

Neulalla huovuttelin siinä sivussa punaisia palloja ja muutaman vihreän sydämen, jotka eivät vielä päässeet kuvaan. Taisi siinä syntyä myös kukkanenkin. Kukahan tosi onnekas ne saa ystävänpäivänä...

Kertakaikkisen mukava päivä, ihan kuten aamulla uumoilinkin!


sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Palasia perjantailta

Lupailin eilen jotain kuvia, täälläpä on perjantain otoksia. Sukat on edelleen kuvaamatta...


Hiihtäjätyttö. Suuren suurta taakkaa kantaen hän lähti matkaan...Mammutti kurkistaa repusta.



Tämä kuvasarja on valokuvaaja O:n tuotteliasta sarjaa. Kuvissa esiintyy niin taitelija itse kuin hänen lempilelunsa ja tietysti palanen maailman parasta kotia!

Baileyskakku ehti kadota parempiin suihin ennenkuin kuvaaja ehti paikalle. Voi sitä harmistusta kun tajusin unohtaneeni kuvata ihka ensimmäisen hyydykejuustokakkuni....dääm!

lauantai 21. tammikuuta 2012

Eilinen

Eilinen hurahti tohistessa. O:n kanssa pidettiin vapaapäivä, typy lähti kouluun aikaisin sukset kainalossa :) Se oli niin tohkeissaan suksien pitimistä, oli kuulemma helppo kantaa. Iltapäivällä se tuli hiihtämällä kotiin ja kipusi terassin portaatkin sukset jalassa, kyseli saako lähteä hiihtämällä yökyläilemään. Meinasi naurattaa. Lupasin, toki saa hiihtää kun innostaa, mikä minusta on uskomatonta, etenkin kun typyn hiihtäminen on tuskaisen ja hikisen näköistä hommaa, mutta kai se menee nopeampaa suksilla kuin kävellen. Hassu lapsi.
O:n kanssa käytiin marketeissa pyörimässä, ihasteltiin leluja ja laskettiin kuinka paljon niitä on, etenkin autot-leluja. O:n kanssa on mukava käydä kurkkimassa myös lelu-osastolla, se ei vingu eikä vaadi omaksi, vain katselee ja ihastelee! Sitten se saa leikki-inspiraation ja pitää mahdollisimman nopeasti päästä kotiin leikkimään omilla rakkailla leluilla. Välillä ihmettelen miten erilaisia nuo minun pienet onkaan, tai ihmettelen joka päivä. Toinen haluaa kaikkea, paljon ja heti. Toinen harkitsee pitkään ja hartaasti mitä haluaa ja odottaa sitä vaikka vuoden, eikä välillä vaihda mieltä ja halua sataa muutakin asiaa. Mutta ihana kun ovat erilaisia! Pitäisi vain muistaa että se on ihana asia tuo erilaisuus, joskus ei jaksa muistaa.
Eilen tuli perjantain kunniaksi tekaistua baileys-kakku. Mies on halunnut sitä jo  toista vuotta ja en ole uskaltanut alkaa tekemään, luotto omiin liivatteen käyttötaitoihin ollut heikko! Nyt uskálsin ja siitä tuli hyvää! Tosin itse olisin kallistunut johonkin suklaiseen ihanaan, mutta kun tuli luvattua. Kasvispiirakankin pyöräytin. No ei ehkä ihan normi perjantai, naapurit olivat tulossa kylään illalla. Suunniteltiin kattoremonttia ensi kesälle. Meillä on mukavat naapurit.
Eilinen oli myös jouluverhojen poistopäivä, tai jouluisten verhojen, ei niissä mitään tonttuja ollu ... Punaiset jutut veks ja talvisempaa tilalle. Samalla sai kyytiä myös liinat ja kynttiläkipot. Ihana tunne kun sai jotain uutta tilalle. Ja innostuin jopa silittelemään verhojoa ja liinoja enemmänkin, verhot saivat jo pitkään mielessä olleen lyhennyksen...pikaversion...liimanauhaa silittelin taitteelle! Niin kätevää, meinas ihan harmittaa kun en aiemminoo jaksanu.
Eilen tuli tehtyä paljon kaikkea, mutta aika iisillä meiningillä! Illalla vielä tuli ystävä kylään( aiemmin illalla, ennen naapureita) lasten kanssa, ne mokomat muutti pois meidän kulmilta ja ei oltu nähty pitkään aikaan. Pojat sai yläkerran sellaiseen kuntoon että meinasin räjäyttää pääni kun lähdin nukuttamaan O:ta. Oma vika kun en käyny vahtimassa ennen vieraiden lähtöä, mutta jotenkin välillä luottaa omaansa niin paljon. No vahingot korjattiin ja valitettavasti se meni iltasatu ajasta pois. Ehkäpä ensi kerralla meidän poju muistaa pitää huolen ettei kaikki ole revittynä ja raastettuna.
Sellainen oli Eilinen...
Alanpa tekaiseen synttärikortin pojun ystävälle ja sitten hetkeksi sen sukan pariin, joka ei valmistunutkaan toissapäivänä. Olen ollut jotenkin lamautunut. Lamat ja jumit saivat luvan mennä punaisten verhojen mukana kaappiin odottamaan ensi joulua!
Nyt on tulossa ihana lauantai...olen siitä varma!

<3lla Hanna

ps. kuvia laitan hiihtäjä-tytöstä ja puoliksi syödystä kakusta ja ehkäpä jopa niistä esikoisvillasukista...kunhan kerkeän saada koneelle. Tulossa myös kuvakollaasia O:n ottamista kuvista.










torstai 19. tammikuuta 2012

AAMU

Vihdoin sain tehtyä jotain mistä olen haaveillut vuosia, perustin blogin. Kiitokset kuuluvat ihanalle naiselle, kiitos M...uhkailu auttoi.
Onkohan minusta tähän, en ikinä ole osannnut kirjoittaa päiväkirjaakaan...eikä taida nämä tietotekniset taidotkaan olla mitään huimaavia, mutta yritetään!
Inhottaa ne aamut, kun tulee korotettua ääntä. Neiti Takkutukka, esikoiseni, oli taas murina tuulella ja taisi sitä harmittaa joku monen päivän takainen tietokilpailukin. Itkua ja hammasten kiristelyä, kaulahuivin viskomista ja eteisessä pyörimistä. Siitä huolimatta että sanat kaikuivat isosti, teimme sovinnon. Halattiin ja naurettiin päälle. Silti jää harmittamaan. Mietin että jäikö tytölle yhtä paha mieli ja painaako sen pikkuista lapsen mieltä koko koulupäivän. Päätin soittaa sen kotiin aikaisemmin iltsikasta, käydään kahdestaan vaikka hiihtämässä( minä en kyllä hiihdä) tai ehkä askarrellaan niistä hohtavista hama-helmistä jotain kivaa.
Aamu jatkuu, tukka märkänä, en jaksa mennä kuivaamaan...tai en malta. Kuuntelen kun viisivuotias leikkii mahtavaa leikkiä. Vien sen hoitoon vasta myöhemmin. Tuo minun pieni, kävi portaissa äsken huikkaamassa: " äiti, olet ihana!" ja tömisteli takas leikkiinsä. Eilen se piirsi eka kertaa kuvan äidistä, melkoinen taiteilija kun vaihtoi kättä vasemmasta oikeaan aina sen mukaan kumpaa puolta äitistä piirsi. Sitä ei ole kiinnostanu piirtäminen, vaikka viisaammat sanoo että pitäis harjoitella. Minua ei huoleta, se on taitava ja herkkä lapsi muuten, ei kaikesta tarvi olla kiinnostunu, ei edes viisivuotiaana!
Jaahas palaanpa tähän kunhan ehdin...varmaan myöhemmin tänään . Pakko kuivata tukka! Ja etäisesti muistutan itseäni että tämä ei ole vapaapäivä vaan etäpäivä ja minulla on koulutehtäviä! Niitä on paljon, jääny muutamat tekemättä... Aina ei voi jaksaa ja on tärkeämpiäkin tekemisiä... toinen sukka saa luvan valmistua tänään myös ja Ystävän koiran petiin päällinen. jajaja... eli tämä päivä on sittenkin ihan hyvä vaikka aamulla tuli purnattua. Kuvia laittelen kunhan opin laittamaan.
<3lla Hanna 
Olkoon tämä autuas ilme torstaille sopiva!