 |
| Parin viikon takaisia auringon säteitä. Suoraan meidän pikkuiseen ja hentoiseen vadelmapensaaseen, sitä ei ehkä edes näy lumen alta. |
 |
| Oman koivun risut vääntyivät kranssiksi. |
Yhtäkkiä tajusin, että ihan viimeisiä hetkiä kuluttelen koululaisena, kohta se loppuu. Kuinka kauhean nopeasti aika menee. Minä onnekas sain töitäkin Aika mahtavuutta! Vaikka en tiedä uskallanko vielä kauheasti hehkuttaa asiaa, mutta vähän sentään...JEEEE!
Kun laskee elämää eteenpäin viikkoina, aika on melkein jo livahtanut käsistä! Pari viikkoa harjoittelua, viisi viikkoa koulua, harjoittelua ja sitten se on ohi! Sitten ei tarvitse keskittyä opiskelijan rooliin, se ei sovi minulle!
Huomaan laskevani aikaa muutenkin kuin kouluviikkoina. Lasken viikkoja kerhosunnuntaihin. Kuun viimeiseen sunnuntaihin. Kohta se taas on ja ihania ideoita on syntynyt. Kyllähän me taidetaan edustaa sellaista kokeilevaa kerhoilua ennemmin kuin osaavaa. Mutta ei se mitään, kokeilu sopii minulle! Ja onneksi se tuntuu sopivan monelle muullekin :)
Innokas huovuttaja uuden, ihanan koneen kera...lopputuloksena rivi katkenneita neuloja...
sekä vaurioituneet sormet!
Onnea oli laastari :D
No saatiin sentään jotain muutakin aikaankuin vahinkoja...Upeita töitä, upeilta naisilta ja kertakaikkisen upeaa yhdessä oloa!
Maikku: No entäpä nämä, kerro maikku itse :)
Riikka: Palloista taisi olla suunnitteilla korvikset.
Minä: Minun pallerot pääsevät vielä koneeseen ja ehkäpä laatasta tulee rintakoru taikka magneetti.
Suvi: Kettu on jo nähnyt elämää suvin mukana ja itsekin siihen olen törmännyt se on ihana :)
Ihanaa sunnuntaita kaikille, nautitaan kevään tulosta! Minä koitan hidastaa, mutta silti ehtiä :)
Aurinko paistaa ja elämä on ihanaa :)
<3lla hanna
