Syvään veteen sukellus

Aion kertoa perjantaista. Ihanasta perjantaista ja sen jälkimeiningeistä
Perjantai alkoi hikisellä pyöräilyllä, koulupäivää vietettiin hieman erilaisessa ympäristössä. Myönnän että ennakkoluuloja oli ja jos olisin kehdannut, olisin ollut menemättä, mutta patistin itseni toimimaan ja hyvin sujui :) Pääsin puhumaan kreikkaa...kaikki ne kolme fraasia, mitkä osaan :D
Koulun jälkeen ( tai ainakin silloin kun minun koulupäivä loppui) yllätin ihanan ystävän ja löysin itseni kahvipöydästä, missä syntyi hyviä ideoita ja yökylä suunnitelma. Hymyä ei meinannut saada pois kasvoilta, kun oli niin hyvä mieli!
Seuraavaksi siirryin ihastelemaan pienen pientä vauvaa, kahdenviikon ikäistä. Kaunis vauva. Ihana perhe! Vastasyntyneitten perheissä on jotain seesteistä, sellaista unenomaista, raukeaa olemista. Kuin kulkisi pilvien päällä, vähän hidastetusti. Vauva sen tekee. Kaikki muu on vähemmän tärkeää ja vauvan oleminen on niin rauhallista. Saisipa sitä olotilaa purkitettua ja säästettyä tähän hetkeen kun kaikki on hektistä ja lapset vaatii vähemmän rauhallisesti...

Tuliaisia vauvalle. Mekko inspis iski, kun tuttinauhaan valikoitui norsu-nauha.

Sitten lisää pyöräilyä kohti kotia...jalat ehkä tärisi jo pikkuisen, kun kaarsin kotipihaan...mun pyörässä on yksi vaihde ja se on täysiä! Perjantai oli iltapäivässä ja aloitin ikkunasta kurkkimisen, milloin ne tulee...eikö ne jo tuu...jokohan nen nyt on ainaki bussissa! Ihan ku pikku lapsi ootin ystävää tyttärineen.
KOPKOPkop...JEEEE! Saatoin vähän hypähdellä ilosta!

Lapset leikki ilman mitään ongelmia ja  me nautittiin toistemme hyvästä seurasta, oli niin mukavaa!
Saunottiin kolme tuntia, vaikka sauna meni jossain vaiheessa pois päältä. Parannettiin maailmaa tai ainakin syvennettiin ystävyyttä. Kuinka paljon ihmisissä on asioita, joista ei tule vaan kerrottua, on niitä tiettyjä juttuja mistä puhutaan ja on hankala lähteä yhtäkkiä kahlaamaan niihin syviin vesiin, mutta ainakin meidän saunan lauteet on nyt kuullu kahden elämän verran ihmisyyttä! Jotain sellaista mitä ei tule vastaan monesti elämässä.

Lauantai kului hämmästellessä. Hämmästeltiin väsymystä, silti rauhallista ja hyvää mieltä. Hämmästeltiin vieläkin tätä elämää, mitä kaikkea siihen liittyy!
Kiitos ihana rakas ystäväni kun olitte täällä!

Nautitaan ystävistä ja mennään fiilispohjalla, kuunnellaan ja ihastellaan elämää! Heitetään turhat suunnittelut syrjään ja putsataan pöytä aika ajoin. Eletään tätä elämää!

Monta tyhjää pöytää ja ihana aurinko :)

<3llä Hanna

Virpomisiin

Aamukahvia auringon valossa, ihana kevät!
Huojentunut olo kun pikku potilaskin nousi aamupalalle, eilinen meni pötkötellessä ja oksennellen. Ei niin kivaa!

Viime sunnuntain satoa, ananaspurkeista, vanhoista lehtileikkeistä ja pitsistä...näissä kasvaa ohra-rairuohoseos...satoa odotellessa.

Palmusunnuntai ja aprillipäivä, mitähän hassua sitä keksisi. Ainakin neiti lähtee virpomaan ja saa pyytää kaveriksi jonkun ystävän, kun O ei taida pystyä kiertelemään. Varokaa naapurit tänään on  noitia liikkeellä!! Tein hyvän diilin neidin kanssa...jos minä autan oksien teossa ( eli teen ne), niin saan ottaa veron virpomissaaliista :D namnam!!

 Paljon höyheniä, värikkäitä ja isoja. ehkä vielä vähän jotain tulee lisää...








Mielessä pyörii inspiraatioita mutta jotenkin en saa aikaiseksi alkaa millekään. Eilen pyörittelin paria Puro kerää eessuntaassun käsissä, ei tullut alkua, lopusta puhumattakaan. Muutaman hassun ketjusilmukan virkkasin ja lopetin. Tylsistyttää kun ei saa tehtyä!
Luotan silti siihen että kohta käynnistyn kun pääsen tästä valon lisääntymisen tuottamasta alkujärkytyksestä ja lakkaan ihastelemasta ja ihmettelemästä sitä!

Ihmetyttää että aika on mennyt taas niin vauhdilla, harjoittelu loppui, koulu alkoi ja enää ihan vähän jäljellä. Toistan varmaan itseäni, mutta tuntuu niin mielettömälle tämä ajanjuoksu. Huomaan jääväni rupattelemaan vanhusten kanssa risteyksiin, ihastelen kevättä ja puhun säästä. Siitä että kohta on taas kesä ja millaista oli vuosi sitten pääsiäisenä... Eilen puhuin nuoren kampaajatytön ( sen saman jota ylistin helmikuussa :D ) kanssa viime pääsiäisestä ja muistelin että oli tositosi lämmin, sellainen varvassandaalikeli. Liekkö muistelin vahingossa juhannusta :D

Ihania, kauniita tuliaisia, ihanalta ystävältä, eräänä sunnuntaina.

Noitia ja aprillipiloja odotellessa...
Jännittävää sunnuntaita kaikille :)

<3lla Hanna

ps. Tässä noitia meidän kulmilta...

Tämä pikku noita virpoi useaan otteeseen kotona...ei päässyt kylille asti mutta saalis oli silti mahtava (kun verotti vielä siskolta vähäsen)

Virvon varvon...

Aurinkoista

Kevät tulee niin vauhdilla etten meinaa ehtiä...ehtiä mihinkään, ehtiä mitään. Mutta energiaa olisi niin että jalat ja kädet menee solmuun!

Parin viikon takaisia auringon säteitä. Suoraan meidän pikkuiseen ja hentoiseen vadelmapensaaseen, sitä ei ehkä edes näy lumen alta.

Oman koivun risut vääntyivät kranssiksi.

Yhtäkkiä tajusin, että ihan viimeisiä hetkiä kuluttelen koululaisena, kohta se loppuu. Kuinka kauhean nopeasti aika menee. Minä onnekas sain töitäkin Aika mahtavuutta! Vaikka en tiedä uskallanko vielä kauheasti hehkuttaa asiaa, mutta vähän sentään...JEEEE!
Kun laskee elämää eteenpäin viikkoina, aika on melkein jo livahtanut käsistä! Pari viikkoa harjoittelua, viisi viikkoa koulua, harjoittelua ja sitten se on ohi! Sitten ei tarvitse keskittyä opiskelijan rooliin, se ei sovi minulle!

Huomaan laskevani aikaa muutenkin kuin kouluviikkoina. Lasken viikkoja kerhosunnuntaihin. Kuun viimeiseen sunnuntaihin. Kohta se taas on ja ihania ideoita on syntynyt. Kyllähän me taidetaan edustaa sellaista kokeilevaa kerhoilua ennemmin kuin osaavaa. Mutta ei se mitään, kokeilu sopii minulle! Ja onneksi se tuntuu sopivan monelle muullekin :)

Innokas huovuttaja uuden, ihanan koneen kera...
lopputuloksena rivi katkenneita neuloja...
sekä vaurioituneet sormet!
Onnea oli laastari :D

No saatiin sentään jotain muutakin aikaankuin vahinkoja...Upeita töitä, upeilta naisilta ja kertakaikkisen upeaa yhdessä oloa!

 Maikku: No entäpä nämä, kerro maikku itse :)












Riikka: Palloista taisi olla suunnitteilla korvikset.












Minä: Minun pallerot pääsevät vielä koneeseen ja ehkäpä laatasta tulee rintakoru taikka magneetti.








Suvi: Kettu on jo nähnyt elämää suvin mukana ja itsekin siihen olen törmännyt se on ihana :)

Ihanaa sunnuntaita kaikille, nautitaan kevään tulosta! Minä koitan hidastaa, mutta silti ehtiä :)
Aurinko paistaa ja elämä on ihanaa :)

<3lla hanna

Lauantai

 Onpa muutama viikko vierähtänyt nopeasti. Iski joku ihme lamaannus Helsingin reissun jälkeen, raskasta tuo matkailu. Vaikkakin siellä oli ihania ihmisiä, ihana ystävä, jonka luona oltiin koko lauantai. Vaikka vuosia on kulunut siitä, kun heillä olen sielläpäin kylästellyt, tuntui kuin olisin kotiin mennyt. Ei ollut vaivaantunutta hiljaisuutta, ei hankalaa pyörimistä. Sellaisesta tietää että on oikean ystävän luona. Kiitos Utu ja pojat <3

Lanka-aarteet

Kyllä olikin miehet onnellisia kun levitimme lanka-aarteet keskelle olohuonetta...miten ihania lankoja. Seuraavaksi otimmekin pienimmän apurin mukaan ja linnoittauduimme ihastelemaan helmiä ja muuta pientä askartelu sälää :D Aivan huippu mukavaa! Sillä aikaa taitavat rakkaat miehemme olivat loihtineet meille iltapalaa... oli mukava reissu!

Siksipä olikin erikoista että kotiin paluu sai aikaan uupumuksen. Yleensä kivojen reissujen jälkeen on energiaa kasaantunut, mutta nyt ei. Jokainen pienikin tehtävä vaati (vaatii yhä) ponnisteluja. Tämän vuoksi pieni paussi kirjoittamisessa. Osaksi lamautti paniikki, jonka aiheutti ymmärrys siitä, että työharjoittelu alkaa, kohta loppuu koulu ja pitäis kovasti olla jo suunnitelmat kasassa ens kesälle...no ei ne ole. Luulen että kaikki suunnitelmat menee varmaan uusiksi. Ei se haittaa, kunhan on jotain järkeenkäypää hommaa :)


Tänään on ollut mukava päivä pitkästä aikaa. Nukuttiin piiitkät unet, kuulema väärin mennä ennen kymmentä perjantaina nukkumaan, mutta ei jaksanut valvoa. Aamusta heti sinkaistiin luistelemaan.

 O on jo taitava. Ihan on eri meininki ku viime vuonna. Vähän jännittää lähteä ilman telinettä liikkeelle, mutta telineen kanssa menee ku joku jyrä. Tosi lujaa!!!
Olinpa muuten itsekin tälle talvea ensimmäisen kerran luistimilla. Sujuihan se, vaikka taisi jännittää vähäsen. Vielä ei irronnu piruetit eikä hypyt :D

Jäiden kuninkaat

Menoa ja meininkiä

 Tultiin siihen tulokseen, että O:n luistimet vaatii teroitusta ja tehtiin toimintasuunnitelma. Ensin kotiin välipalalle, sitten marketeille luistinten teroitukseen ja leluosastolle tarkastamaan Cars tilanne. O on kerännyt omaa rahaa ja päätti lauantain kunniaksi tuhlailla( tätä oli suunniteltu pitkään, ei siis hetken mielijohde). Punaisessa marketissa sitten tutkittiin ja tuumittiin mikä olisi hyvä ostos. Vertailujen voittajaksi päätyi lego pakkaus missä oli koottavat autot.

Väsynyt mutta onnellinen autojen omistaja.

Pitkään on mielessä muhinut minttusuklaa muffinit ja nyt sitten päädyin leipomaan jälkiruuaksi sellaisia pari pellillistä... kuvia laitan jos ehdin kuvata.
Tämä lauantai on mahtava! Kevät tulee ja uudet inspikset odottaa! Huomenna huovutetaan mahtavassa porukassa, mutta se on  jo eri tarina <3

Palataan asiaan ja olisipa tuolla kuvaamista odottamassa muutamat näpertelytkin...

<3lla hanna

Levoton

Alkaapa olla levoton olo kun on kaksi viikkoa ollut neljän seinän sisällä!
Ensimmäinen viikko meni, kun oli niin niin kipeä, että ei tajunnut ajan kulua. Toinen viikko alkaa jo tuntua silkalta tuskalta! Lapset sairastaa. Sitten tulee se piste, että eivät ole koulu- ja päivähoitokuntoisia, mutta eivät (onneksi) enää sänkypotilaitakaan. Tämä vaihe on levoton! Hermot ovat niin kireällä koko porukalla, että sen voi varmasti nähdä talon ulkopuolelle saakka! Sisätila ei riitä kaikille ja ulkona on hirvittävähirvittävä pakkanen. Tekee mieleni murista...

Eilisen piristys oli ihana ystävä joka kävi flunssaa uhmaten kyläilemässä <3 Soviteltiin vihdoin valmistunutta koiran patjan päällystää ja sopihan se. Juotiin teetä ja kahvia ja syötiin epäilyttäviä kaurakeksejä. Ihanalla ystävällä ihanaihana maha, mahassa pikkuinen asukki. Voi että vauvamahat onkin suloisia. Ei suinkaan kaikki, vain tietyt ja erityisen ihanien ihmisten mahat. Ne hehkuu ihanuutta :) Harmittaa kun en muistannut kuvata..

Kuvannut olen jotain, esimerkiksi tämä hieman lavastettu kuva rakkaista...tai no käskystä halasivat ja hyvin luonnistui. Seuraavassa sekunnissa olivat jo toisten tukassa kiinni <3

Jotain pientä olen värkkäilly tässä pikku potilaiden hoitamisen lomassa

Rintakoruja, jotka löysivät tiensä jo uusille omistajille :)

Jääkaappimagneetteja.

Iskälle synttäripipo <3 Virkattu ja fleecevuoritettu. Ei palellu papan korvat enää.

 Ja huovutettuja helmiä, ihaniaihania helmiä :) ja vähän niistä korujakin. Huovuttelin neulalla aika pitkälle ja sitten tiputtelin pallukat sukkahousuun, solmuja väliin ja eikun pesukoneeseen...pyykkivuori kiittää huovutusharrastuksesta, sen varran on tyhjä kori tällä hetkellä. Jos olisin malttavaisempi tekisin kerralla enemmän ja sitten vasta lykkäisin koneen päälle, mutta enpä ole! En ollenkaan jaksa odottaa, oikein hykertelen kun odotan koneen pyörittelyt valmiiksi. Aika herkkuja nuo pinkit :) Loput Puro-langat saivat myös kyytiä...kerin niistä kuulia ja pesupussissa huovutin loppuun, ihan mainioita. Investoinpa seuraavaksi Huopanen-kerän ja siitä koitan samaa.

Nämä jääkaappimagneetit ovat jo viime kesältä, mutta kuvailinpa ne vihdoin. Purkin/pullon korkin sisäpuolelle decoupage(vai miten se nyt kirjotetaan)lakkailin kivoista serveteistä kuviot kii ja taakse kuumaliimalla magneetti. Tai oikeastaan käytin liimavesiseosta siihen paperin lakkailuun :) Kuulosti vähän hienommalta tollanen ulkomaalaiskielinen sana :) Eihän mulla sellasta oo :)

Ja sitten vielä oikein tylsistymisen huipentuma: Kuparilankaan(vahvaan sellaiseen) puuhelmiä ja sytämen muotoista taas...jonkun sortin ikkuna taikkas ovikoriste. Mutta tuo ripustus osio, sekin kuparilankaa, on mun mielestä kiva ja sitä oli kiva pyöritellä pihdeillä :)


Tänään oli siis koulua. Se ei ole mainitsemisen arvoista millään lailla tämän enempää, hyvää pullaa oli :) Mutta koulusta kipaisin kaupunkiin ja suunnistin kampaamoon, missä harvinaisen taitava ja miellyttävä opiskelijatyttö saksi etutukan uuteen uskoon. Ihana olo! Oikeasti oli kerrankin tosi näppärä typy saksien kanssa :) Ja annoin palautetta, kiittelin ja sanoin sen ohjaajallekin että on aika aarre niillä. Nimittäin kuka vaan ei kykene tätä tukkaa saksimaan, useammalla on paniikki iskeny!
Myös Anttilassa oli myyjä jonka julistin enkeliksi koska pelasti minut kasvonpuhdistusaine kriisiltä! Pikkuista purkkia ei ollut ja meinasin jo luopua kun myyjä muisti että saattaa löytyä joku näyte kappale, sen sain ja huominen matka on pelastettu...
ME LÄHDETÄÄN HUOMENNA HELSINKIIN! JEE! Aika jännää, huhhuh, ihan ihmisten ilmoille.
Nyt riittää naputtelu ja alan työstämään tuliaisia... ei jäänyt viime tippaan, ei ollenkaan... :)

Energistä, ihanaa loppu viikkoa kaikille!

<3lla Hanna

Tämä viikko

...on ollut kertakaikkisen paha! Totaalihorros. Olin kykenemätön jopa nousemaan sängystä, nukuin, nukuin, nukuin.Joka paikkaa särki, kolotti ja kuumemittari paukutteli aikas korkeita lukemia. Horroksessani suunnittelin rakkaiden juhlia...ne piti peruutttaa, ei minusta ollut juhlien laittajaksi tällä erää.

Onneksi luovuin ajoissa juhlasuunnitelmista, koska perjantain vastaisena yönä kumpikin lapsi herää itkuisena ja korkeassa kuumeessa. Jepjep. Tämä on niin tätä! Onneksi itsellä helpottaa kuumeilu vaikka muuten surkea olo onkin, jaksaa paremmin hoitaa nuita riepuja.
On ne surkeita, tulikuumia ja ei edes lääkkeet laske kuumuutta pois.
Eilen laitoin pikku potilaille patjan olohuoneeseen, saivat köllötellä. Hyvin mahtuivat samalle patjalle, ei yhtäkään riitaa omasta tilasta koko päivänä...

Voi minun raksuja...
















Huomenna varmasti on parempi päivä! Optimismi palaa hiljalleen ja hyvä niin, koska uskoin sen menneen iäksi pois! Niin valtavasti ärsytti kaikenmaailman hehkuttajat, jotka jakoivat muka jotain ilosanomaa sosiaaliseen mediaan...mistä niitä aina silloin riittää, kun itsellä on maailman kamalin olo! Olin hävyttömän onnellinen, kun huomasin yhden yleensä aina iloisen ja ylivoimaisesti onnellisimman ihmisen päivittäneen statusta, jonka sanoma kertoi hänellä olleen p...ka päivä ja että otti päähän! Kiitos Saila, ihana että olet olemassa ja teit äksypäivityksen...se piristi edes hiukan :D !

Mutta tänään
on takkutukkaisen tytön syntymäpäivä. Se ihan virallinen.
Kahdeksan vuotta sitten oli kova lumimyrsky. Olin jo aamu yöllä herännyt ihmettelemään outoja tuntemuksia, mutta sinnikkäänä sissinä en paljon pikku kivuista välittänyt, kävelin myrskyssä useamman kilometrin neuvolaan. Kun kerta aika oli sovittuna. Täti siellä katseli ihmeissään että tulit sitten kävellen... Kyseli että kävikö yhtään mielessä että olisin lähtenyt jo sairaalaa kohti, eipä ollut käynyt. Eikö sitä pidä olla kuolemantuskainen että kannattaa lähteä? Täti tuumi että taitaa nuorella neidillä olla hieman eri käsitys kivusta. Ei päästänyt pois ennenkuin lupasin soittaa kotimatkalle kyydin.
19.07 syntyi Tyttö takkutukkainen <3
Se huusi huusi huusi! Ei päästänyt minua edes suihkuun. Kun mentiin kotiin, tuli rauha. Nukkui yöt, söi hyvin....se oli vauva.
Minun rakas ihana!

Kahta päivää vaille 8-vuotta.

Kuvia mielessä ainakin tuhat,
niissä vilahtelee elämän hetket, myös nuhat.
Rajatonta luovuutta lapsella tällä,
riemut ja murheetkin suurempia hällä.
Oot pieni sä vielä, malttaisit vähän.
Ehdit varmasti myöhemmin aikuisuuteen tähän!
Ei pidetä kiirettä, kuljetaan käsi kädessä,
tuli vuosi jo lisää yössä yhdessä...

<3lla Hanna

Sairastan

Sunnuntai oli ihana! Ihania naisia joiden kanssa sai nauraa posket kipeiksi, puhumattakaan niistä uskomattoman hienoista muovailuista mitä saimme aikaiseksi! Kuvia tulossa... Kiitos ihanille, mahtaville ystäville! Tästä on helppo jatkaa ja ottaa tavaksi moinen kokontuminen <3

Mitä sitten kun talo tyhjeni...sitten tuli kuume ja särky! Ajoiko jossain vaiheessa jyrä mun päältä vai mitä tapahtui? Oli ilmeisesti liian hauskaa kun alle tunnissa sain itseni sängyn pohjalle pöhisemään... nyt ei muuta ku kuumaa mehua ja lämpimiä ajatuksia, jotta perjantaiksi saan rautaisen menon päälle...olis parin rakkaan synttärit järkättävänä... kiitti, hei...vajoan takaisin horrokseen!!!

<3lla Hanna

Rakkaita

Perjantai.
Tänään saan yökyläilijän, pienen ihanan neitokaisen. Se on tosi tosi rakas...henkinen valmistautuminen on alkanut. Se on niin erilaista, täytyy muistuttaa mieleen millaista pikkuisen kanssa on olla ja elää. Ehkäpä se johtuu siitä kun pieni ei ole oma, sitä haluaa antaa kaikkensa ja huolehtia ettei mitään satu, etes pikkuisinta vahinkoa. Omat kun oli kaksi vuotiaita niin nehän oli isoja! Tuntui että niiden kanssa oli jo helppoa. Eihän se vaikeaa ole, huomiota vievää kyllä, mutta niin mukavaakin!
On jo monta kuukautta siitä kun tämä neitokainen oli yökylässä, on ihan ollut ikävä.

Tyttö takkutukkainen monta vuotta sitten.

 Milloin tuosta pienestä nauravasta ihanaisesta kasvoi iso tyttö? Nauraa ja laulaa se edelleen, mutta niin paljon miettii. Tuntuu välillä ettei mikään aika maailmassa riitä, haluaisi niin kovasti olla vain lähellä omiaan ja olla ihan varma ettei mikään kamaluus maailmassa pahoita niiden mieltä!

Liekkö uimaan ollut menossa?  Tukkatyyli silloinkin aika kenossa...

 Ja tämä minun oma vauva... Ollut aina niin mahtava ihminen, ihan vauvasta. Uskomattoman rakas! Sanoi aamulla: " äiti, arvaa miksi mulla on sua aina niiiin kauhea ikävä jos oon jossain yökylässä? No siksi kun oot mulle rakkain ja ihanin." <3

Olkaa kaikki ihania ja rakkaita ja nauttikaa viikonlopusta!

<3llä Hanna

Palasia perjantailta

Lupailin eilen jotain kuvia, täälläpä on perjantain otoksia. Sukat on edelleen kuvaamatta...

Hiihtäjätyttö. Suuren suurta taakkaa kantaen hän lähti matkaan...Mammutti kurkistaa repusta.

Tämä kuvasarja on valokuvaaja O:n tuotteliasta sarjaa. Kuvissa esiintyy niin taitelija itse kuin hänen lempilelunsa ja tietysti palanen maailman parasta kotia!

Baileyskakku ehti kadota parempiin suihin ennenkuin kuvaaja ehti paikalle. Voi sitä harmistusta kun tajusin unohtaneeni kuvata ihka ensimmäisen hyydykejuustokakkuni....dääm!

Eilinen

Eilinen hurahti tohistessa. O:n kanssa pidettiin vapaapäivä, typy lähti kouluun aikaisin sukset kainalossa :) Se oli niin tohkeissaan suksien pitimistä, oli kuulemma helppo kantaa. Iltapäivällä se tuli hiihtämällä kotiin ja kipusi terassin portaatkin sukset jalassa, kyseli saako lähteä hiihtämällä yökyläilemään. Meinasi naurattaa. Lupasin, toki saa hiihtää kun innostaa, mikä minusta on uskomatonta, etenkin kun typyn hiihtäminen on tuskaisen ja hikisen näköistä hommaa, mutta kai se menee nopeampaa suksilla kuin kävellen. Hassu lapsi.
O:n kanssa käytiin marketeissa pyörimässä, ihasteltiin leluja ja laskettiin kuinka paljon niitä on, etenkin autot-leluja. O:n kanssa on mukava käydä kurkkimassa myös lelu-osastolla, se ei vingu eikä vaadi omaksi, vain katselee ja ihastelee! Sitten se saa leikki-inspiraation ja pitää mahdollisimman nopeasti päästä kotiin leikkimään omilla rakkailla leluilla. Välillä ihmettelen miten erilaisia nuo minun pienet onkaan, tai ihmettelen joka päivä. Toinen haluaa kaikkea, paljon ja heti. Toinen harkitsee pitkään ja hartaasti mitä haluaa ja odottaa sitä vaikka vuoden, eikä välillä vaihda mieltä ja halua sataa muutakin asiaa. Mutta ihana kun ovat erilaisia! Pitäisi vain muistaa että se on ihana asia tuo erilaisuus, joskus ei jaksa muistaa.
Eilen tuli perjantain kunniaksi tekaistua baileys-kakku. Mies on halunnut sitä jo  toista vuotta ja en ole uskaltanut alkaa tekemään, luotto omiin liivatteen käyttötaitoihin ollut heikko! Nyt uskálsin ja siitä tuli hyvää! Tosin itse olisin kallistunut johonkin suklaiseen ihanaan, mutta kun tuli luvattua. Kasvispiirakankin pyöräytin. No ei ehkä ihan normi perjantai, naapurit olivat tulossa kylään illalla. Suunniteltiin kattoremonttia ensi kesälle. Meillä on mukavat naapurit.
Eilinen oli myös jouluverhojen poistopäivä, tai jouluisten verhojen, ei niissä mitään tonttuja ollu ... Punaiset jutut veks ja talvisempaa tilalle. Samalla sai kyytiä myös liinat ja kynttiläkipot. Ihana tunne kun sai jotain uutta tilalle. Ja innostuin jopa silittelemään verhojoa ja liinoja enemmänkin, verhot saivat jo pitkään mielessä olleen lyhennyksen...pikaversion...liimanauhaa silittelin taitteelle! Niin kätevää, meinas ihan harmittaa kun en aiemminoo jaksanu.
Eilen tuli tehtyä paljon kaikkea, mutta aika iisillä meiningillä! Illalla vielä tuli ystävä kylään( aiemmin illalla, ennen naapureita) lasten kanssa, ne mokomat muutti pois meidän kulmilta ja ei oltu nähty pitkään aikaan. Pojat sai yläkerran sellaiseen kuntoon että meinasin räjäyttää pääni kun lähdin nukuttamaan O:ta. Oma vika kun en käyny vahtimassa ennen vieraiden lähtöä, mutta jotenkin välillä luottaa omaansa niin paljon. No vahingot korjattiin ja valitettavasti se meni iltasatu ajasta pois. Ehkäpä ensi kerralla meidän poju muistaa pitää huolen ettei kaikki ole revittynä ja raastettuna.
Sellainen oli Eilinen...
Alanpa tekaiseen synttärikortin pojun ystävälle ja sitten hetkeksi sen sukan pariin, joka ei valmistunutkaan toissapäivänä. Olen ollut jotenkin lamautunut. Lamat ja jumit saivat luvan mennä punaisten verhojen mukana kaappiin odottamaan ensi joulua!
Nyt on tulossa ihana lauantai...olen siitä varma!

<3lla Hanna

ps. kuvia laitan hiihtäjä-tytöstä ja puoliksi syödystä kakusta ja ehkäpä jopa niistä esikoisvillasukista...kunhan kerkeän saada koneelle. Tulossa myös kuvakollaasia O:n ottamista kuvista.

AAMU

Vihdoin sain tehtyä jotain mistä olen haaveillut vuosia, perustin blogin. Kiitokset kuuluvat ihanalle naiselle, kiitos M...uhkailu auttoi.
Onkohan minusta tähän, en ikinä ole osannnut kirjoittaa päiväkirjaakaan...eikä taida nämä tietotekniset taidotkaan olla mitään huimaavia, mutta yritetään!
Inhottaa ne aamut, kun tulee korotettua ääntä. Neiti Takkutukka, esikoiseni, oli taas murina tuulella ja taisi sitä harmittaa joku monen päivän takainen tietokilpailukin. Itkua ja hammasten kiristelyä, kaulahuivin viskomista ja eteisessä pyörimistä. Siitä huolimatta että sanat kaikuivat isosti, teimme sovinnon. Halattiin ja naurettiin päälle. Silti jää harmittamaan. Mietin että jäikö tytölle yhtä paha mieli ja painaako sen pikkuista lapsen mieltä koko koulupäivän. Päätin soittaa sen kotiin aikaisemmin iltsikasta, käydään kahdestaan vaikka hiihtämässä( minä en kyllä hiihdä) tai ehkä askarrellaan niistä hohtavista hama-helmistä jotain kivaa.
Aamu jatkuu, tukka märkänä, en jaksa mennä kuivaamaan...tai en malta. Kuuntelen kun viisivuotias leikkii mahtavaa leikkiä. Vien sen hoitoon vasta myöhemmin. Tuo minun pieni, kävi portaissa äsken huikkaamassa: " äiti, olet ihana!" ja tömisteli takas leikkiinsä. Eilen se piirsi eka kertaa kuvan äidistä, melkoinen taiteilija kun vaihtoi kättä vasemmasta oikeaan aina sen mukaan kumpaa puolta äitistä piirsi. Sitä ei ole kiinnostanu piirtäminen, vaikka viisaammat sanoo että pitäis harjoitella. Minua ei huoleta, se on taitava ja herkkä lapsi muuten, ei kaikesta tarvi olla kiinnostunu, ei edes viisivuotiaana!
Jaahas palaanpa tähän kunhan ehdin...varmaan myöhemmin tänään . Pakko kuivata tukka! Ja etäisesti muistutan itseäni että tämä ei ole vapaapäivä vaan etäpäivä ja minulla on koulutehtäviä! Niitä on paljon, jääny muutamat tekemättä... Aina ei voi jaksaa ja on tärkeämpiäkin tekemisiä... toinen sukka saa luvan valmistua tänään myös ja Ystävän koiran petiin päällinen. jajaja... eli tämä päivä on sittenkin ihan hyvä vaikka aamulla tuli purnattua. Kuvia laittelen kunhan opin laittamaan.
<3lla Hanna 

Olkoon tämä autuas ilme torstaille sopiva!