Syvään veteen sukellus

Aion kertoa perjantaista. Ihanasta perjantaista ja sen jälkimeiningeistä
Perjantai alkoi hikisellä pyöräilyllä, koulupäivää vietettiin hieman erilaisessa ympäristössä. Myönnän että ennakkoluuloja oli ja jos olisin kehdannut, olisin ollut menemättä, mutta patistin itseni toimimaan ja hyvin sujui :) Pääsin puhumaan kreikkaa...kaikki ne kolme fraasia, mitkä osaan :D
Koulun jälkeen ( tai ainakin silloin kun minun koulupäivä loppui) yllätin ihanan ystävän ja löysin itseni kahvipöydästä, missä syntyi hyviä ideoita ja yökylä suunnitelma. Hymyä ei meinannut saada pois kasvoilta, kun oli niin hyvä mieli!
Seuraavaksi siirryin ihastelemaan pienen pientä vauvaa, kahdenviikon ikäistä. Kaunis vauva. Ihana perhe! Vastasyntyneitten perheissä on jotain seesteistä, sellaista unenomaista, raukeaa olemista. Kuin kulkisi pilvien päällä, vähän hidastetusti. Vauva sen tekee. Kaikki muu on vähemmän tärkeää ja vauvan oleminen on niin rauhallista. Saisipa sitä olotilaa purkitettua ja säästettyä tähän hetkeen kun kaikki on hektistä ja lapset vaatii vähemmän rauhallisesti...

Tuliaisia vauvalle. Mekko inspis iski, kun tuttinauhaan valikoitui norsu-nauha.

Sitten lisää pyöräilyä kohti kotia...jalat ehkä tärisi jo pikkuisen, kun kaarsin kotipihaan...mun pyörässä on yksi vaihde ja se on täysiä! Perjantai oli iltapäivässä ja aloitin ikkunasta kurkkimisen, milloin ne tulee...eikö ne jo tuu...jokohan nen nyt on ainaki bussissa! Ihan ku pikku lapsi ootin ystävää tyttärineen.
KOPKOPkop...JEEEE! Saatoin vähän hypähdellä ilosta!

Lapset leikki ilman mitään ongelmia ja  me nautittiin toistemme hyvästä seurasta, oli niin mukavaa!
Saunottiin kolme tuntia, vaikka sauna meni jossain vaiheessa pois päältä. Parannettiin maailmaa tai ainakin syvennettiin ystävyyttä. Kuinka paljon ihmisissä on asioita, joista ei tule vaan kerrottua, on niitä tiettyjä juttuja mistä puhutaan ja on hankala lähteä yhtäkkiä kahlaamaan niihin syviin vesiin, mutta ainakin meidän saunan lauteet on nyt kuullu kahden elämän verran ihmisyyttä! Jotain sellaista mitä ei tule vastaan monesti elämässä.

Lauantai kului hämmästellessä. Hämmästeltiin väsymystä, silti rauhallista ja hyvää mieltä. Hämmästeltiin vieläkin tätä elämää, mitä kaikkea siihen liittyy!
Kiitos ihana rakas ystäväni kun olitte täällä!

Nautitaan ystävistä ja mennään fiilispohjalla, kuunnellaan ja ihastellaan elämää! Heitetään turhat suunnittelut syrjään ja putsataan pöytä aika ajoin. Eletään tätä elämää!

Monta tyhjää pöytää ja ihana aurinko :)

<3llä Hanna

Aurinkoista

Kevät tulee niin vauhdilla etten meinaa ehtiä...ehtiä mihinkään, ehtiä mitään. Mutta energiaa olisi niin että jalat ja kädet menee solmuun!

Parin viikon takaisia auringon säteitä. Suoraan meidän pikkuiseen ja hentoiseen vadelmapensaaseen, sitä ei ehkä edes näy lumen alta.

Oman koivun risut vääntyivät kranssiksi.

Yhtäkkiä tajusin, että ihan viimeisiä hetkiä kuluttelen koululaisena, kohta se loppuu. Kuinka kauhean nopeasti aika menee. Minä onnekas sain töitäkin Aika mahtavuutta! Vaikka en tiedä uskallanko vielä kauheasti hehkuttaa asiaa, mutta vähän sentään...JEEEE!
Kun laskee elämää eteenpäin viikkoina, aika on melkein jo livahtanut käsistä! Pari viikkoa harjoittelua, viisi viikkoa koulua, harjoittelua ja sitten se on ohi! Sitten ei tarvitse keskittyä opiskelijan rooliin, se ei sovi minulle!

Huomaan laskevani aikaa muutenkin kuin kouluviikkoina. Lasken viikkoja kerhosunnuntaihin. Kuun viimeiseen sunnuntaihin. Kohta se taas on ja ihania ideoita on syntynyt. Kyllähän me taidetaan edustaa sellaista kokeilevaa kerhoilua ennemmin kuin osaavaa. Mutta ei se mitään, kokeilu sopii minulle! Ja onneksi se tuntuu sopivan monelle muullekin :)

Innokas huovuttaja uuden, ihanan koneen kera...
lopputuloksena rivi katkenneita neuloja...
sekä vaurioituneet sormet!
Onnea oli laastari :D

No saatiin sentään jotain muutakin aikaankuin vahinkoja...Upeita töitä, upeilta naisilta ja kertakaikkisen upeaa yhdessä oloa!

 Maikku: No entäpä nämä, kerro maikku itse :)












Riikka: Palloista taisi olla suunnitteilla korvikset.












Minä: Minun pallerot pääsevät vielä koneeseen ja ehkäpä laatasta tulee rintakoru taikka magneetti.








Suvi: Kettu on jo nähnyt elämää suvin mukana ja itsekin siihen olen törmännyt se on ihana :)

Ihanaa sunnuntaita kaikille, nautitaan kevään tulosta! Minä koitan hidastaa, mutta silti ehtiä :)
Aurinko paistaa ja elämä on ihanaa :)

<3lla hanna

Levoton

Alkaapa olla levoton olo kun on kaksi viikkoa ollut neljän seinän sisällä!
Ensimmäinen viikko meni, kun oli niin niin kipeä, että ei tajunnut ajan kulua. Toinen viikko alkaa jo tuntua silkalta tuskalta! Lapset sairastaa. Sitten tulee se piste, että eivät ole koulu- ja päivähoitokuntoisia, mutta eivät (onneksi) enää sänkypotilaitakaan. Tämä vaihe on levoton! Hermot ovat niin kireällä koko porukalla, että sen voi varmasti nähdä talon ulkopuolelle saakka! Sisätila ei riitä kaikille ja ulkona on hirvittävähirvittävä pakkanen. Tekee mieleni murista...

Eilisen piristys oli ihana ystävä joka kävi flunssaa uhmaten kyläilemässä <3 Soviteltiin vihdoin valmistunutta koiran patjan päällystää ja sopihan se. Juotiin teetä ja kahvia ja syötiin epäilyttäviä kaurakeksejä. Ihanalla ystävällä ihanaihana maha, mahassa pikkuinen asukki. Voi että vauvamahat onkin suloisia. Ei suinkaan kaikki, vain tietyt ja erityisen ihanien ihmisten mahat. Ne hehkuu ihanuutta :) Harmittaa kun en muistannut kuvata..

Kuvannut olen jotain, esimerkiksi tämä hieman lavastettu kuva rakkaista...tai no käskystä halasivat ja hyvin luonnistui. Seuraavassa sekunnissa olivat jo toisten tukassa kiinni <3

Jotain pientä olen värkkäilly tässä pikku potilaiden hoitamisen lomassa

Rintakoruja, jotka löysivät tiensä jo uusille omistajille :)

Jääkaappimagneetteja.

Iskälle synttäripipo <3 Virkattu ja fleecevuoritettu. Ei palellu papan korvat enää.

 Ja huovutettuja helmiä, ihaniaihania helmiä :) ja vähän niistä korujakin. Huovuttelin neulalla aika pitkälle ja sitten tiputtelin pallukat sukkahousuun, solmuja väliin ja eikun pesukoneeseen...pyykkivuori kiittää huovutusharrastuksesta, sen varran on tyhjä kori tällä hetkellä. Jos olisin malttavaisempi tekisin kerralla enemmän ja sitten vasta lykkäisin koneen päälle, mutta enpä ole! En ollenkaan jaksa odottaa, oikein hykertelen kun odotan koneen pyörittelyt valmiiksi. Aika herkkuja nuo pinkit :) Loput Puro-langat saivat myös kyytiä...kerin niistä kuulia ja pesupussissa huovutin loppuun, ihan mainioita. Investoinpa seuraavaksi Huopanen-kerän ja siitä koitan samaa.

Nämä jääkaappimagneetit ovat jo viime kesältä, mutta kuvailinpa ne vihdoin. Purkin/pullon korkin sisäpuolelle decoupage(vai miten se nyt kirjotetaan)lakkailin kivoista serveteistä kuviot kii ja taakse kuumaliimalla magneetti. Tai oikeastaan käytin liimavesiseosta siihen paperin lakkailuun :) Kuulosti vähän hienommalta tollanen ulkomaalaiskielinen sana :) Eihän mulla sellasta oo :)

Ja sitten vielä oikein tylsistymisen huipentuma: Kuparilankaan(vahvaan sellaiseen) puuhelmiä ja sytämen muotoista taas...jonkun sortin ikkuna taikkas ovikoriste. Mutta tuo ripustus osio, sekin kuparilankaa, on mun mielestä kiva ja sitä oli kiva pyöritellä pihdeillä :)


Tänään oli siis koulua. Se ei ole mainitsemisen arvoista millään lailla tämän enempää, hyvää pullaa oli :) Mutta koulusta kipaisin kaupunkiin ja suunnistin kampaamoon, missä harvinaisen taitava ja miellyttävä opiskelijatyttö saksi etutukan uuteen uskoon. Ihana olo! Oikeasti oli kerrankin tosi näppärä typy saksien kanssa :) Ja annoin palautetta, kiittelin ja sanoin sen ohjaajallekin että on aika aarre niillä. Nimittäin kuka vaan ei kykene tätä tukkaa saksimaan, useammalla on paniikki iskeny!
Myös Anttilassa oli myyjä jonka julistin enkeliksi koska pelasti minut kasvonpuhdistusaine kriisiltä! Pikkuista purkkia ei ollut ja meinasin jo luopua kun myyjä muisti että saattaa löytyä joku näyte kappale, sen sain ja huominen matka on pelastettu...
ME LÄHDETÄÄN HUOMENNA HELSINKIIN! JEE! Aika jännää, huhhuh, ihan ihmisten ilmoille.
Nyt riittää naputtelu ja alan työstämään tuliaisia... ei jäänyt viime tippaan, ei ollenkaan... :)

Energistä, ihanaa loppu viikkoa kaikille!

<3lla Hanna

Sairastan

Sunnuntai oli ihana! Ihania naisia joiden kanssa sai nauraa posket kipeiksi, puhumattakaan niistä uskomattoman hienoista muovailuista mitä saimme aikaiseksi! Kuvia tulossa... Kiitos ihanille, mahtaville ystäville! Tästä on helppo jatkaa ja ottaa tavaksi moinen kokontuminen <3

Mitä sitten kun talo tyhjeni...sitten tuli kuume ja särky! Ajoiko jossain vaiheessa jyrä mun päältä vai mitä tapahtui? Oli ilmeisesti liian hauskaa kun alle tunnissa sain itseni sängyn pohjalle pöhisemään... nyt ei muuta ku kuumaa mehua ja lämpimiä ajatuksia, jotta perjantaiksi saan rautaisen menon päälle...olis parin rakkaan synttärit järkättävänä... kiitti, hei...vajoan takaisin horrokseen!!!

<3lla Hanna

Pitkä torstai

Olipa pitkä päivä! Tuntui että koulupäivä jatkui ja jatkui ja jatkui... Sinällään aihe sai ajattelemaan, että onkohan omalle kohdalle sattunut jonkun sortin keskittymishäiriö, kun ei pysty olemaan tekemättä. Siis pakko näprätä jotain samalla kun kuuntelee ja "opiskelee". Näprääminen auttaa keskittymään. Tässäpä tämän päivän tuotos ja viikon varmasti viimeinen huovutus!

Raukka pieni oli ensin myyrä, mutta kasvaessaan isoksi siitä tulikin vesinokkaeläin, ainakin lasten mielestä. Tyttö sanoi että sillä on sarvi, vaikka etutukaksi se oli tarkoitettu...
Ensi viikoksi täytynee keksiä  jotain muuta mukavaa tekemistä, harmi kun koulussa ei voi leipoa.

Mikähän kumma vimma on iskenyt, kun toissa iltana sain laatikon siivous puuskan joka jatkui vielä tänään. Niin antaumuksella siivosin keittiön resepti/juhlatarvike laatikkoa, että meinasi aika livetä käsistä. Tanssitunnille hirveällä vauhdilla, tuulta ja pakkasta uhmaten. Oli jälleen kerran ihanaa ja pikku hiljaa tässä taas pääsee jyvälle missä ne omat raajat liikkuu milloinkin. On se jännnä tunne kun keskittyy eikä ollenkaan hahmota toista kättä, ikäänkuin toisella kädellä olisi eri suunnitelma ja ohjaus. Tämä keskittymisen taso johtaa myös monesti siihen, että huomaa suun olevan auki ja otsan kurtussa...ah tuota tanssin iloa! Eikä, vaan oikeasti se on niin mahtavaa, kaikki sujuu ja luistaa paremmin kun liikkuu ja haastaa itseään välillä.

Juuri nyt taidan alkaa tekemään korua...poltellu jo aamusta asti että pääsis vääntään rautalankaa ja yhdistään huopahelmiä, niitä itse huovutettuja.Sitä siis tekemään että mieli saa rauhan, eikä tarvi koko yötä suunnitella!
Huomenna ihana perjantai!

<3llä Hanna

Huovuttava prima ballerina

Onnistuinpas värväämään itteni takaisin baletoimaan. Talven kaks ekaa kertaa kun oli jo menny ja syksyn jouduin pakon edessä olemaan tunneilta pois, niin jopas tuntui ottavan hiukan voimille... Ojennukset ja taivutukset ja vielä hypyt ja piruetit...hiki virtas! Yllättäen taisin olla ainut joka huohotti ja pukkas kuona-aineita ulos kehosta... en ymmärrä miten se on mahdollista, ja aion vakaasti uskoa siihen että kukaan muu ei tee yhtä tehokkaasti! Vika ei voi olla siinä että olisin lipsahtanut huonoon kuntoon, ei tosiaankaan! Mutta aah sitä tunnetta tunnin jälkeen ja sitä pienen pientä hetkeä jossain välissä kun tiesin osaavani etes vähäsen. Baletti on ihanaa! Suuren osan siihen tekee ihana opettaja, joka ei anna armoa, mutta joka on niin sympaattinen nainen, kiitos hänelle että jaksaa aina vaan jatkaa :) Sympaattinen kuulostaa jotenkin kuin puhuisin vanhasta mummosta, no kyse ei ole sellaisesta! Vaikka mummotkin on ihania ja sympaattisia! Ainakin minun mummo! ( ajatus harhailee ihanan päivän päätteeksi omia teitään...)
Kotiin tullessani tyttö Takkutukka tuli innoissaan utelemaan sainko paikkani ryhmässä takaisin ja mitä me tehtiin, ja oliko opettaja ankara. Keskiviikko illan kunniaksi yöpaita balettia olohuoneessa, kun neiti näytti mallia miten selän tulee olla jämäkkänä ja kuinka he harjoittelevat saksihyppyjä eteen ja taakse...piruetit kuulemma sujuu jo loistavasti, ei ole äitiinsä tullu kun pyöriminen sujuu!

Baletti siis kruunasi illan. Koulupäivä toi tullessaan uuden  kaverin lapsille... olen hiukan tohkeissani tästä löytyneestä kyvystä, vaikka alkutekijöissähän tässä vielä ollaan!

Se on huovutettu pupu jolla on suuri porkkana. Ja taas näitä sydämiä...alkaa olemaan aika sydämistynyttä tämä elämä!

<3llä Hanna

Valmis!

Nyt ne on valmiit, minun ihanat ja ainutlaatuiset villasukat. Ne jotka tein ihan itse, joissa kukaan ei auttanut. Ne joissa on maailman lyhyimmät varret, niin lyhykäiset etten ole ennen nähnyt villasukissa sellaisia. ne on harmaat ja pelkistetyt ja ne huutaa pientä pinkkiä sydäntä reunaansa. Tokihan sukat sydämen tarvitsevat...voisikohan sen huovuttaa kiinni vai pitäisiköhän ommella?
Ja kuvakin on otettu valmiiksi...en vain ehsi vielä latailla kun koulu odottaa...täytynee kaivaa huovutusneula matkaan, tänään on kiva päivä tulossa <3

<3:llä hanna

 Tässä ne on!!! Vielä en ehtinyt päätellä, ja sydänkin puuttuu, mutta niin valmiit muuten <3

Eipä mennyt tämäkään päivä haaskeille..koulupäivän kuluksi huovuttelin tällaista pikkuista koiruutta <3

 

 

 

Neulalla huovuttelin siinä sivussa punaisia palloja ja muutaman vihreän sydämen, jotka eivät vielä päässeet kuvaan. Taisi siinä syntyä myös kukkanenkin. Kukahan tosi onnekas ne saa ystävänpäivänä...

Kertakaikkisen mukava päivä, ihan kuten aamulla uumoilinkin!