Pitkä torstai

Olipa pitkä päivä! Tuntui että koulupäivä jatkui ja jatkui ja jatkui... Sinällään aihe sai ajattelemaan, että onkohan omalle kohdalle sattunut jonkun sortin keskittymishäiriö, kun ei pysty olemaan tekemättä. Siis pakko näprätä jotain samalla kun kuuntelee ja "opiskelee". Näprääminen auttaa keskittymään. Tässäpä tämän päivän tuotos ja viikon varmasti viimeinen huovutus!

Raukka pieni oli ensin myyrä, mutta kasvaessaan isoksi siitä tulikin vesinokkaeläin, ainakin lasten mielestä. Tyttö sanoi että sillä on sarvi, vaikka etutukaksi se oli tarkoitettu...
Ensi viikoksi täytynee keksiä  jotain muuta mukavaa tekemistä, harmi kun koulussa ei voi leipoa.

Mikähän kumma vimma on iskenyt, kun toissa iltana sain laatikon siivous puuskan joka jatkui vielä tänään. Niin antaumuksella siivosin keittiön resepti/juhlatarvike laatikkoa, että meinasi aika livetä käsistä. Tanssitunnille hirveällä vauhdilla, tuulta ja pakkasta uhmaten. Oli jälleen kerran ihanaa ja pikku hiljaa tässä taas pääsee jyvälle missä ne omat raajat liikkuu milloinkin. On se jännnä tunne kun keskittyy eikä ollenkaan hahmota toista kättä, ikäänkuin toisella kädellä olisi eri suunnitelma ja ohjaus. Tämä keskittymisen taso johtaa myös monesti siihen, että huomaa suun olevan auki ja otsan kurtussa...ah tuota tanssin iloa! Eikä, vaan oikeasti se on niin mahtavaa, kaikki sujuu ja luistaa paremmin kun liikkuu ja haastaa itseään välillä.

Juuri nyt taidan alkaa tekemään korua...poltellu jo aamusta asti että pääsis vääntään rautalankaa ja yhdistään huopahelmiä, niitä itse huovutettuja.Sitä siis tekemään että mieli saa rauhan, eikä tarvi koko yötä suunnitella!
Huomenna ihana perjantai!

<3llä Hanna

Huovuttava prima ballerina

Onnistuinpas värväämään itteni takaisin baletoimaan. Talven kaks ekaa kertaa kun oli jo menny ja syksyn jouduin pakon edessä olemaan tunneilta pois, niin jopas tuntui ottavan hiukan voimille... Ojennukset ja taivutukset ja vielä hypyt ja piruetit...hiki virtas! Yllättäen taisin olla ainut joka huohotti ja pukkas kuona-aineita ulos kehosta... en ymmärrä miten se on mahdollista, ja aion vakaasti uskoa siihen että kukaan muu ei tee yhtä tehokkaasti! Vika ei voi olla siinä että olisin lipsahtanut huonoon kuntoon, ei tosiaankaan! Mutta aah sitä tunnetta tunnin jälkeen ja sitä pienen pientä hetkeä jossain välissä kun tiesin osaavani etes vähäsen. Baletti on ihanaa! Suuren osan siihen tekee ihana opettaja, joka ei anna armoa, mutta joka on niin sympaattinen nainen, kiitos hänelle että jaksaa aina vaan jatkaa :) Sympaattinen kuulostaa jotenkin kuin puhuisin vanhasta mummosta, no kyse ei ole sellaisesta! Vaikka mummotkin on ihania ja sympaattisia! Ainakin minun mummo! ( ajatus harhailee ihanan päivän päätteeksi omia teitään...)
Kotiin tullessani tyttö Takkutukka tuli innoissaan utelemaan sainko paikkani ryhmässä takaisin ja mitä me tehtiin, ja oliko opettaja ankara. Keskiviikko illan kunniaksi yöpaita balettia olohuoneessa, kun neiti näytti mallia miten selän tulee olla jämäkkänä ja kuinka he harjoittelevat saksihyppyjä eteen ja taakse...piruetit kuulemma sujuu jo loistavasti, ei ole äitiinsä tullu kun pyöriminen sujuu!

Baletti siis kruunasi illan. Koulupäivä toi tullessaan uuden  kaverin lapsille... olen hiukan tohkeissani tästä löytyneestä kyvystä, vaikka alkutekijöissähän tässä vielä ollaan!

Se on huovutettu pupu jolla on suuri porkkana. Ja taas näitä sydämiä...alkaa olemaan aika sydämistynyttä tämä elämä!

<3llä Hanna