lauantai 25. helmikuuta 2012

Lauantai

 Onpa muutama viikko vierähtänyt nopeasti. Iski joku ihme lamaannus Helsingin reissun jälkeen, raskasta tuo matkailu. Vaikkakin siellä oli ihania ihmisiä, ihana ystävä, jonka luona oltiin koko lauantai. Vaikka vuosia on kulunut siitä, kun heillä olen sielläpäin kylästellyt, tuntui kuin olisin kotiin mennyt. Ei ollut vaivaantunutta hiljaisuutta, ei hankalaa pyörimistä. Sellaisesta tietää että on oikean ystävän luona. Kiitos Utu ja pojat <3

Lanka-aarteet
Kyllä olikin miehet onnellisia kun levitimme lanka-aarteet keskelle olohuonetta...miten ihania lankoja. Seuraavaksi otimmekin pienimmän apurin mukaan ja linnoittauduimme ihastelemaan helmiä ja muuta pientä askartelu sälää :D Aivan huippu mukavaa! Sillä aikaa taitavat rakkaat miehemme olivat loihtineet meille iltapalaa... oli mukava reissu!

Siksipä olikin erikoista että kotiin paluu sai aikaan uupumuksen. Yleensä kivojen reissujen jälkeen on energiaa kasaantunut, mutta nyt ei. Jokainen pienikin tehtävä vaati (vaatii yhä) ponnisteluja. Tämän vuoksi pieni paussi kirjoittamisessa. Osaksi lamautti paniikki, jonka aiheutti ymmärrys siitä, että työharjoittelu alkaa, kohta loppuu koulu ja pitäis kovasti olla jo suunnitelmat kasassa ens kesälle...no ei ne ole. Luulen että kaikki suunnitelmat menee varmaan uusiksi. Ei se haittaa, kunhan on jotain järkeenkäypää hommaa :)


Tänään on ollut mukava päivä pitkästä aikaa. Nukuttiin piiitkät unet, kuulema väärin mennä ennen kymmentä perjantaina nukkumaan, mutta ei jaksanut valvoa. Aamusta heti sinkaistiin luistelemaan.


 O on jo taitava. Ihan on eri meininki ku viime vuonna. Vähän jännittää lähteä ilman telinettä liikkeelle, mutta telineen kanssa menee ku joku jyrä. Tosi lujaa!!!
Olinpa muuten itsekin tälle talvea ensimmäisen kerran luistimilla. Sujuihan se, vaikka taisi jännittää vähäsen. Vielä ei irronnu piruetit eikä hypyt :D

Jäiden kuninkaat

Menoa ja meininkiä
 Tultiin siihen tulokseen, että O:n luistimet vaatii teroitusta ja tehtiin toimintasuunnitelma. Ensin kotiin välipalalle, sitten marketeille luistinten teroitukseen ja leluosastolle tarkastamaan Cars tilanne. O on kerännyt omaa rahaa ja päätti lauantain kunniaksi tuhlailla( tätä oli suunniteltu pitkään, ei siis hetken mielijohde). Punaisessa marketissa sitten tutkittiin ja tuumittiin mikä olisi hyvä ostos. Vertailujen voittajaksi päätyi lego pakkaus missä oli koottavat autot.

Väsynyt mutta onnellinen autojen omistaja.
Pitkään on mielessä muhinut minttusuklaa muffinit ja nyt sitten päädyin leipomaan jälkiruuaksi sellaisia pari pellillistä... kuvia laitan jos ehdin kuvata.
Tämä lauantai on mahtava! Kevät tulee ja uudet inspikset odottaa! Huomenna huovutetaan mahtavassa porukassa, mutta se on  jo eri tarina <3

Palataan asiaan ja olisipa tuolla kuvaamista odottamassa muutamat näpertelytkin...

<3lla hanna

torstai 9. helmikuuta 2012

Levoton

Alkaapa olla levoton olo kun on kaksi viikkoa ollut neljän seinän sisällä!
Ensimmäinen viikko meni, kun oli niin niin kipeä, että ei tajunnut ajan kulua. Toinen viikko alkaa jo tuntua silkalta tuskalta! Lapset sairastaa. Sitten tulee se piste, että eivät ole koulu- ja päivähoitokuntoisia, mutta eivät (onneksi) enää sänkypotilaitakaan. Tämä vaihe on levoton! Hermot ovat niin kireällä koko porukalla, että sen voi varmasti nähdä talon ulkopuolelle saakka! Sisätila ei riitä kaikille ja ulkona on hirvittävähirvittävä pakkanen. Tekee mieleni murista...

Eilisen piristys oli ihana ystävä joka kävi flunssaa uhmaten kyläilemässä <3 Soviteltiin vihdoin valmistunutta koiran patjan päällystää ja sopihan se. Juotiin teetä ja kahvia ja syötiin epäilyttäviä kaurakeksejä. Ihanalla ystävällä ihanaihana maha, mahassa pikkuinen asukki. Voi että vauvamahat onkin suloisia. Ei suinkaan kaikki, vain tietyt ja erityisen ihanien ihmisten mahat. Ne hehkuu ihanuutta :) Harmittaa kun en muistannut kuvata..

Kuvannut olen jotain, esimerkiksi tämä hieman lavastettu kuva rakkaista...tai no käskystä halasivat ja hyvin luonnistui. Seuraavassa sekunnissa olivat jo toisten tukassa kiinni <3


Jotain pientä olen värkkäilly tässä pikku potilaiden hoitamisen lomassa

Rintakoruja, jotka löysivät tiensä jo uusille omistajille :)
Jääkaappimagneetteja.









Iskälle synttäripipo <3 Virkattu ja fleecevuoritettu. Ei palellu papan korvat enää.



 Ja huovutettuja helmiä, ihaniaihania helmiä :) ja vähän niistä korujakin. Huovuttelin neulalla aika pitkälle ja sitten tiputtelin pallukat sukkahousuun, solmuja väliin ja eikun pesukoneeseen...pyykkivuori kiittää huovutusharrastuksesta, sen varran on tyhjä kori tällä hetkellä. Jos olisin malttavaisempi tekisin kerralla enemmän ja sitten vasta lykkäisin koneen päälle, mutta enpä ole! En ollenkaan jaksa odottaa, oikein hykertelen kun odotan koneen pyörittelyt valmiiksi. Aika herkkuja nuo pinkit :) Loput Puro-langat saivat myös kyytiä...kerin niistä kuulia ja pesupussissa huovutin loppuun, ihan mainioita. Investoinpa seuraavaksi Huopanen-kerän ja siitä koitan samaa.



Nämä jääkaappimagneetit ovat jo viime kesältä, mutta kuvailinpa ne vihdoin. Purkin/pullon korkin sisäpuolelle decoupage(vai miten se nyt kirjotetaan)lakkailin kivoista serveteistä kuviot kii ja taakse kuumaliimalla magneetti. Tai oikeastaan käytin liimavesiseosta siihen paperin lakkailuun :) Kuulosti vähän hienommalta tollanen ulkomaalaiskielinen sana :) Eihän mulla sellasta oo :)


Ja sitten vielä oikein tylsistymisen huipentuma: Kuparilankaan(vahvaan sellaiseen) puuhelmiä ja sytämen muotoista taas...jonkun sortin ikkuna taikkas ovikoriste. Mutta tuo ripustus osio, sekin kuparilankaa, on mun mielestä kiva ja sitä oli kiva pyöritellä pihdeillä :)


Tänään oli siis koulua. Se ei ole mainitsemisen arvoista millään lailla tämän enempää, hyvää pullaa oli :) Mutta koulusta kipaisin kaupunkiin ja suunnistin kampaamoon, missä harvinaisen taitava ja miellyttävä opiskelijatyttö saksi etutukan uuteen uskoon. Ihana olo! Oikeasti oli kerrankin tosi näppärä typy saksien kanssa :) Ja annoin palautetta, kiittelin ja sanoin sen ohjaajallekin että on aika aarre niillä. Nimittäin kuka vaan ei kykene tätä tukkaa saksimaan, useammalla on paniikki iskeny!
Myös Anttilassa oli myyjä jonka julistin enkeliksi koska pelasti minut kasvonpuhdistusaine kriisiltä! Pikkuista purkkia ei ollut ja meinasin jo luopua kun myyjä muisti että saattaa löytyä joku näyte kappale, sen sain ja huominen matka on pelastettu...
ME LÄHDETÄÄN HUOMENNA HELSINKIIN! JEE! Aika jännää, huhhuh, ihan ihmisten ilmoille.
Nyt riittää naputtelu ja alan työstämään tuliaisia... ei jäänyt viime tippaan, ei ollenkaan... :)

Energistä, ihanaa loppu viikkoa kaikille!

<3lla Hanna


lauantai 4. helmikuuta 2012

Tämä viikko

...on ollut kertakaikkisen paha! Totaalihorros. Olin kykenemätön jopa nousemaan sängystä, nukuin, nukuin, nukuin.Joka paikkaa särki, kolotti ja kuumemittari paukutteli aikas korkeita lukemia. Horroksessani suunnittelin rakkaiden juhlia...ne piti peruutttaa, ei minusta ollut juhlien laittajaksi tällä erää.

Onneksi luovuin ajoissa juhlasuunnitelmista, koska perjantain vastaisena yönä kumpikin lapsi herää itkuisena ja korkeassa kuumeessa. Jepjep. Tämä on niin tätä! Onneksi itsellä helpottaa kuumeilu vaikka muuten surkea olo onkin, jaksaa paremmin hoitaa nuita riepuja.
On ne surkeita, tulikuumia ja ei edes lääkkeet laske kuumuutta pois.
Eilen laitoin pikku potilaille patjan olohuoneeseen, saivat köllötellä. Hyvin mahtuivat samalle patjalle, ei yhtäkään riitaa omasta tilasta koko päivänä...



Voi minun raksuja...
















Huomenna varmasti on parempi päivä! Optimismi palaa hiljalleen ja hyvä niin, koska uskoin sen menneen iäksi pois! Niin valtavasti ärsytti kaikenmaailman hehkuttajat, jotka jakoivat muka jotain ilosanomaa sosiaaliseen mediaan...mistä niitä aina silloin riittää, kun itsellä on maailman kamalin olo! Olin hävyttömän onnellinen, kun huomasin yhden yleensä aina iloisen ja ylivoimaisesti onnellisimman ihmisen päivittäneen statusta, jonka sanoma kertoi hänellä olleen p...ka päivä ja että otti päähän! Kiitos Saila, ihana että olet olemassa ja teit äksypäivityksen...se piristi edes hiukan :D !

Mutta tänään
on takkutukkaisen tytön syntymäpäivä. Se ihan virallinen.
Kahdeksan vuotta sitten oli kova lumimyrsky. Olin jo aamu yöllä herännyt ihmettelemään outoja tuntemuksia, mutta sinnikkäänä sissinä en paljon pikku kivuista välittänyt, kävelin myrskyssä useamman kilometrin neuvolaan. Kun kerta aika oli sovittuna. Täti siellä katseli ihmeissään että tulit sitten kävellen... Kyseli että kävikö yhtään mielessä että olisin lähtenyt jo sairaalaa kohti, eipä ollut käynyt. Eikö sitä pidä olla kuolemantuskainen että kannattaa lähteä? Täti tuumi että taitaa nuorella neidillä olla hieman eri käsitys kivusta. Ei päästänyt pois ennenkuin lupasin soittaa kotimatkalle kyydin.
19.07 syntyi Tyttö takkutukkainen <3
Se huusi huusi huusi! Ei päästänyt minua edes suihkuun. Kun mentiin kotiin, tuli rauha. Nukkui yöt, söi hyvin....se oli vauva.
Minun rakas ihana!

Kahta päivää vaille 8-vuotta.
Kuvia mielessä ainakin tuhat,
niissä vilahtelee elämän hetket, myös nuhat.
Rajatonta luovuutta lapsella tällä,
riemut ja murheetkin suurempia hällä.
Oot pieni sä vielä, malttaisit vähän.
Ehdit varmasti myöhemmin aikuisuuteen tähän!
Ei pidetä kiirettä, kuljetaan käsi kädessä,
tuli vuosi jo lisää yössä yhdessä...

<3lla Hanna