Eilinen

Eilinen hurahti tohistessa. O:n kanssa pidettiin vapaapäivä, typy lähti kouluun aikaisin sukset kainalossa :) Se oli niin tohkeissaan suksien pitimistä, oli kuulemma helppo kantaa. Iltapäivällä se tuli hiihtämällä kotiin ja kipusi terassin portaatkin sukset jalassa, kyseli saako lähteä hiihtämällä yökyläilemään. Meinasi naurattaa. Lupasin, toki saa hiihtää kun innostaa, mikä minusta on uskomatonta, etenkin kun typyn hiihtäminen on tuskaisen ja hikisen näköistä hommaa, mutta kai se menee nopeampaa suksilla kuin kävellen. Hassu lapsi.
O:n kanssa käytiin marketeissa pyörimässä, ihasteltiin leluja ja laskettiin kuinka paljon niitä on, etenkin autot-leluja. O:n kanssa on mukava käydä kurkkimassa myös lelu-osastolla, se ei vingu eikä vaadi omaksi, vain katselee ja ihastelee! Sitten se saa leikki-inspiraation ja pitää mahdollisimman nopeasti päästä kotiin leikkimään omilla rakkailla leluilla. Välillä ihmettelen miten erilaisia nuo minun pienet onkaan, tai ihmettelen joka päivä. Toinen haluaa kaikkea, paljon ja heti. Toinen harkitsee pitkään ja hartaasti mitä haluaa ja odottaa sitä vaikka vuoden, eikä välillä vaihda mieltä ja halua sataa muutakin asiaa. Mutta ihana kun ovat erilaisia! Pitäisi vain muistaa että se on ihana asia tuo erilaisuus, joskus ei jaksa muistaa.
Eilen tuli perjantain kunniaksi tekaistua baileys-kakku. Mies on halunnut sitä jo  toista vuotta ja en ole uskaltanut alkaa tekemään, luotto omiin liivatteen käyttötaitoihin ollut heikko! Nyt uskálsin ja siitä tuli hyvää! Tosin itse olisin kallistunut johonkin suklaiseen ihanaan, mutta kun tuli luvattua. Kasvispiirakankin pyöräytin. No ei ehkä ihan normi perjantai, naapurit olivat tulossa kylään illalla. Suunniteltiin kattoremonttia ensi kesälle. Meillä on mukavat naapurit.
Eilinen oli myös jouluverhojen poistopäivä, tai jouluisten verhojen, ei niissä mitään tonttuja ollu ... Punaiset jutut veks ja talvisempaa tilalle. Samalla sai kyytiä myös liinat ja kynttiläkipot. Ihana tunne kun sai jotain uutta tilalle. Ja innostuin jopa silittelemään verhojoa ja liinoja enemmänkin, verhot saivat jo pitkään mielessä olleen lyhennyksen...pikaversion...liimanauhaa silittelin taitteelle! Niin kätevää, meinas ihan harmittaa kun en aiemminoo jaksanu.
Eilen tuli tehtyä paljon kaikkea, mutta aika iisillä meiningillä! Illalla vielä tuli ystävä kylään( aiemmin illalla, ennen naapureita) lasten kanssa, ne mokomat muutti pois meidän kulmilta ja ei oltu nähty pitkään aikaan. Pojat sai yläkerran sellaiseen kuntoon että meinasin räjäyttää pääni kun lähdin nukuttamaan O:ta. Oma vika kun en käyny vahtimassa ennen vieraiden lähtöä, mutta jotenkin välillä luottaa omaansa niin paljon. No vahingot korjattiin ja valitettavasti se meni iltasatu ajasta pois. Ehkäpä ensi kerralla meidän poju muistaa pitää huolen ettei kaikki ole revittynä ja raastettuna.
Sellainen oli Eilinen...
Alanpa tekaiseen synttärikortin pojun ystävälle ja sitten hetkeksi sen sukan pariin, joka ei valmistunutkaan toissapäivänä. Olen ollut jotenkin lamautunut. Lamat ja jumit saivat luvan mennä punaisten verhojen mukana kaappiin odottamaan ensi joulua!
Nyt on tulossa ihana lauantai...olen siitä varma!

<3lla Hanna

ps. kuvia laitan hiihtäjä-tytöstä ja puoliksi syödystä kakusta ja ehkäpä jopa niistä esikoisvillasukista...kunhan kerkeän saada koneelle. Tulossa myös kuvakollaasia O:n ottamista kuvista.