Rakkaita

Perjantai.
Tänään saan yökyläilijän, pienen ihanan neitokaisen. Se on tosi tosi rakas...henkinen valmistautuminen on alkanut. Se on niin erilaista, täytyy muistuttaa mieleen millaista pikkuisen kanssa on olla ja elää. Ehkäpä se johtuu siitä kun pieni ei ole oma, sitä haluaa antaa kaikkensa ja huolehtia ettei mitään satu, etes pikkuisinta vahinkoa. Omat kun oli kaksi vuotiaita niin nehän oli isoja! Tuntui että niiden kanssa oli jo helppoa. Eihän se vaikeaa ole, huomiota vievää kyllä, mutta niin mukavaakin!
On jo monta kuukautta siitä kun tämä neitokainen oli yökylässä, on ihan ollut ikävä.

Tyttö takkutukkainen monta vuotta sitten.

 Milloin tuosta pienestä nauravasta ihanaisesta kasvoi iso tyttö? Nauraa ja laulaa se edelleen, mutta niin paljon miettii. Tuntuu välillä ettei mikään aika maailmassa riitä, haluaisi niin kovasti olla vain lähellä omiaan ja olla ihan varma ettei mikään kamaluus maailmassa pahoita niiden mieltä!

Liekkö uimaan ollut menossa?  Tukkatyyli silloinkin aika kenossa...

 Ja tämä minun oma vauva... Ollut aina niin mahtava ihminen, ihan vauvasta. Uskomattoman rakas! Sanoi aamulla: " äiti, arvaa miksi mulla on sua aina niiiin kauhea ikävä jos oon jossain yökylässä? No siksi kun oot mulle rakkain ja ihanin." <3

Olkaa kaikki ihania ja rakkaita ja nauttikaa viikonlopusta!

<3llä Hanna