Pitkä torstai

Olipa pitkä päivä! Tuntui että koulupäivä jatkui ja jatkui ja jatkui... Sinällään aihe sai ajattelemaan, että onkohan omalle kohdalle sattunut jonkun sortin keskittymishäiriö, kun ei pysty olemaan tekemättä. Siis pakko näprätä jotain samalla kun kuuntelee ja "opiskelee". Näprääminen auttaa keskittymään. Tässäpä tämän päivän tuotos ja viikon varmasti viimeinen huovutus!

Raukka pieni oli ensin myyrä, mutta kasvaessaan isoksi siitä tulikin vesinokkaeläin, ainakin lasten mielestä. Tyttö sanoi että sillä on sarvi, vaikka etutukaksi se oli tarkoitettu...
Ensi viikoksi täytynee keksiä  jotain muuta mukavaa tekemistä, harmi kun koulussa ei voi leipoa.

Mikähän kumma vimma on iskenyt, kun toissa iltana sain laatikon siivous puuskan joka jatkui vielä tänään. Niin antaumuksella siivosin keittiön resepti/juhlatarvike laatikkoa, että meinasi aika livetä käsistä. Tanssitunnille hirveällä vauhdilla, tuulta ja pakkasta uhmaten. Oli jälleen kerran ihanaa ja pikku hiljaa tässä taas pääsee jyvälle missä ne omat raajat liikkuu milloinkin. On se jännnä tunne kun keskittyy eikä ollenkaan hahmota toista kättä, ikäänkuin toisella kädellä olisi eri suunnitelma ja ohjaus. Tämä keskittymisen taso johtaa myös monesti siihen, että huomaa suun olevan auki ja otsan kurtussa...ah tuota tanssin iloa! Eikä, vaan oikeasti se on niin mahtavaa, kaikki sujuu ja luistaa paremmin kun liikkuu ja haastaa itseään välillä.

Juuri nyt taidan alkaa tekemään korua...poltellu jo aamusta asti että pääsis vääntään rautalankaa ja yhdistään huopahelmiä, niitä itse huovutettuja.Sitä siis tekemään että mieli saa rauhan, eikä tarvi koko yötä suunnitella!
Huomenna ihana perjantai!

<3llä Hanna